Lempilahja

Meillä oli tosi hyvä, ja ennen kaikkea zen, joulu. Vaikka mä värjäsin hiukseni vahingossa harmaan vihreiksi, ja mun autosta oli tyhjentynyt jouluyön aikana rengas.Mut ei haittaa, glögi, piparit ja kynttilät pelastaa kaiken.

Tässä on mun tämän joulun ehdoton lempilahja...kiitos Success! Oot paras.

Annik!

Ps. Niille jotka tietää mun fiksaation kukallisiin ohutreunaisiin teekuppeihin...mä sain nekin!!! Ja vielä extrana ihanan teepannun ja lautasen. Ihanaa!

Tammikuussa

Kuva.

Mä ajattelin kokeilla tammikuussa sellasta, että otan joka päivä kuvan itsestäni. Todennäköisin aika sille, että mulla on a) aikaa ottaa kuva, b) kamera lähettyvillä, c) olen hereillä, on joskus klo 21- 01 välillä.

Miksi mä tän ajattelin tehdä? Huvikseni!
Voidaan kaikki laskea yhdessä kuinka monta ryppyä tulee päivässä lisää :D. No ei, kun oikeestaan olis kiva jos Success lähtis tähän mukaan! Tehtäis vaikka joka toinen päivä, plus jotain sepustusta mitä on sinä päivänä tehnyt. Sellanen päiväkirja meininki. Mitä sanot/sanotte?

Meidät tuntien tätä kestää n. viikon verran ja sen jälkeen postaukset harvenee, mut aina voi yrittää!
Voi tätä orastavaa narsismin (ja itseironian) kukkaa.

Annik!

Hei hyvin menee

Kuva.

Aika siisti toi Successin aarre! Olen kevyesti kateellinen jo pelkästään siitä, että se pääsi Tukholmaan, ja siihen päälle vielä kaikista sen löydöistä. No mut mulla on ollut myös jännää!

Pari yötä sitten heräsin piipitykseen. Kimeitä piippauksia n. 2 minuutin välein. Aamuyöllä sellainen ääni, varsinkin usein toistuessaan, saa raivon partaalle. Nousin vihaisena ylös...kuuntelin. PIIP. Tajusin helpottuneena, että hei se on mun palohälytin josta on patteri vähissä, otan vaan patterin pois. Mutta hei hetkinen! Ei mulla ole palohälytintä! Että eikun etsimään...jipii. Seisoin hiljaa paikallaan, PIIP, uuteen kohtaan seisomaan, PIIP, vielä tässä, PIIP, hah se on lähellä! PIIP! Kaapissa. Edelliset vuokralaiset olivat minun ilokseni jättäneet palohälyttimen kaikista hyödyllisimpään paikkaan koskaan...kaappiin. Eihän sitä tietty ikinä tiedä jos vaikka kengät syttyis palamaan itsekseen. Niin, miettikääs sitä.

Käytiin Successin kanssa Bar 9ssä lounaalla perjantaina. Lähdin ajamaan 4 ruuhkassa kotiinpäin. Menetin hermoni samaisessa ruuhkassa, ja päätin vähän "oikaista". Jäin pohjasta kiinni lumivalliin ja liikenteenjakajaan. Tukin Hämeentien neljän ruuhkassa. Olin ylpee.

Tänään olin koirien kanssa puistossa. Kirmailtiin onnellisena puuterilumessa, ja naureskelin naama virneessä mun söpöille pikku puudeleille leikkimässä lumessa. Lähdettiin autolle hyvillä mielin.Ei avaimia taskussa...ne on tippuneet hankeen!

Siellä mä sit kahlailin siinä samassa puuterilumessa, ja huusin niille suloisille koirille kurkku suorana, kun ne loikki ja pomppi ja sekoitti lunta niin, että jos se avain siinä olisi ollut niin ei olisi varmasti löytynyt. Itku kurkussa nielin tappioni, ja mietin miten hirveetä on raahustaa jäässä ja hikipäässä kahden ylikierroksilla käyvän bullterrierin kanssa ensin Successille, soittaa Kissikselle, hakea toiselta puolelta kaupunkia BUSSILLA kotiavain, kotoa auton vara-avain, mennä takaisin puistolle, ja mennä autoon ja sitten vasta kotiin. Wäääääää.

Laitoin kädet taskuun, kun niitä paleli. No, siellä se avain oli. TOISESSA TASKUSSA.

Just shoot me.
Annik!

Aarre

Yksi Tukholman aarteista, 50-luvun vintage mekko.

En malttanut odottaa parempaa valoa kuvaa varten. Nuden pohjan päällä vaaleansinistä tylliä ja helmassa harvakseltaan kukkakoristeita. Purrrrfect, miau.

Peace, love & romance!
Success

!

Nykyään menee koko ajan kovaa.
Välillä niin kovaa, ettei tiedä missä menee. Se minkä mä olen tästä kaikesta oppinut on se, että kun mulla menee kovaa mä olen kaikkein tyytyväisin. Joskus mä valitan, vingun ja manaan, kun kaikki menee eteenpäin niin ettei ehdi edes huomata, tai ehdi tehdä kaikkea niin kuin haluasi. Silti mä olen tyytyväisempi nyt, kuin ikinä.

Suurin hyöty siitä, että menee kovaa on juurikin se, että ei ehdi ajatella liikaa. On ihan pakko luottaa siihen miltä tuntuu, ja mikä tuntuu oikealta. Jos mietit taaksepäin niitä asioita mitkä on ollut elämässä kaikkein onnistuneimpia, niin uskon että huomaat niiden olevan asioita mitkä olet päättänyt tehdä yhtäkkiä, ilman sen suurempia miettimisiä. Tälläisissä asioissa ei edes haittaa, että tekee mokia mokan perään...silti asiat vaan etenee, tuntuu hyvältä ja toimii. Pitää miettiä mitä haluaa, mutta sen jälkeen liika miettiminen tappaa sattuman tuoman onnistumisen tunteen. Täysiä vaan, se vie mihin vie, mutta matkalla on sairaan hauskaa.

Success onnea kertaa miljoona uudesta duunista. Mä tiesin, että se menee näin. Aina kannattaa yrittää!

Annik!

Hopeisin siivin

Kiddo ♥

Mun joululahjojen ostelu jatkuu huolestuttavan tutulla kaavalla. Löysin Helsinki10:stä ihanan sormuksen - itselleni. Uuden Moleskinen muistikirjankin poistin Akateemisesta ja avasin etukäteen veljeltä saadun joululahjapaketin päästäkseni uuden 2011 Moleskine kalenterini kimppuun. Ah mikä uuden alun fiilis.

Jaa niin minkä uuden alun? No mä sain sen duunin! Ja koska yrittäjänhommat vuosi sitten lopetettuani ostin itselleni lähtemiseen / uuteen alkuun / ja niin pois päin symbolisesti viittaavat Jeremy Scottin siipisneakerit, niin tää voi sit jatkaa samaa perinnettä ja kohti uusia tuulia räpiköidään taas uusin siivin.

Kuva

Peace, love & romance!
Success

Iiiäääähhh!

Jee! Kiitos kiimaisen narttukoiran, meitsi pääsee yllärivisiitille Tukholmaan sunnuntaina. Siinä missä koira matkustaa lammen toiselle puolelle seksilomalle, me vietetään supporttina oma seksi- ja lemmenloma Kiddon kanssa samalla kun saatetaan koira miehelään jouluksi.

Sunnuntaipäivä siis Stokiksessa ja meillä on tasan kaksi osoitetta jossa nuo tunnit tullaan viettämään.
Ensimmäisenä suuntana on Beyond Retro. Mun suosikkikauppa koko pallolla, en kestä odottaa!

Kuva

Hattuja, mekkoja, hameita, shortseja, paitoja, takkeja, vöitä, henkseleitä, laukkuja, kenkiä,... iiiäääähhh! Antakaa joku mulle paperipussi äkkiä! Hyperventilaatiokohtaus! Oiskohan siellä vielä se hyvän näköinen tyttö töissä, hrr hrr.

Ja jos mulla keulii BR:ssa niin Kiddolta lähtee sitten taju, kun päästään meidän toiseen kohteeseen, American Appareliin. Se on ihan villinä niiden vaatteisiin ja jaksaa aina puhua siitä, miten AA:n vaatteet ei mee mikskään vaikka kuin pesis ja käyttäis. Ja ei sillä, onhan ne ihan pirun hyvälaatuisia ja hyvän näkösiä vaatteita. Mä taidan sieltä muutamat kalsaripikkarit napata matkaan ja ehkä jonkun bodyn tai vastaavan jännäkkeen. Ja jos siellä on vielä Legalize Gay teeppareita, niin kenties myös yksi sellainen.

Kuva

Kuva

Whoh. Nyt olis rauhoittava kamomillatee paikallaan. En kestä. Ja sitä paitsi. Jos en saa sitä duunipaikkaa, niin sunnuntai toimii loistavana lohtureissuna ja jos taas saan, niin sittenhän mä juhlistan sitä tolla reissulla. Eivoimennäpieleen.

Peace, love & romance!
Success

ps. Oon aika innoissani.