Hei hyvin menee

Kuva.

Aika siisti toi Successin aarre! Olen kevyesti kateellinen jo pelkästään siitä, että se pääsi Tukholmaan, ja siihen päälle vielä kaikista sen löydöistä. No mut mulla on ollut myös jännää!

Pari yötä sitten heräsin piipitykseen. Kimeitä piippauksia n. 2 minuutin välein. Aamuyöllä sellainen ääni, varsinkin usein toistuessaan, saa raivon partaalle. Nousin vihaisena ylös...kuuntelin. PIIP. Tajusin helpottuneena, että hei se on mun palohälytin josta on patteri vähissä, otan vaan patterin pois. Mutta hei hetkinen! Ei mulla ole palohälytintä! Että eikun etsimään...jipii. Seisoin hiljaa paikallaan, PIIP, uuteen kohtaan seisomaan, PIIP, vielä tässä, PIIP, hah se on lähellä! PIIP! Kaapissa. Edelliset vuokralaiset olivat minun ilokseni jättäneet palohälyttimen kaikista hyödyllisimpään paikkaan koskaan...kaappiin. Eihän sitä tietty ikinä tiedä jos vaikka kengät syttyis palamaan itsekseen. Niin, miettikääs sitä.

Käytiin Successin kanssa Bar 9ssä lounaalla perjantaina. Lähdin ajamaan 4 ruuhkassa kotiinpäin. Menetin hermoni samaisessa ruuhkassa, ja päätin vähän "oikaista". Jäin pohjasta kiinni lumivalliin ja liikenteenjakajaan. Tukin Hämeentien neljän ruuhkassa. Olin ylpee.

Tänään olin koirien kanssa puistossa. Kirmailtiin onnellisena puuterilumessa, ja naureskelin naama virneessä mun söpöille pikku puudeleille leikkimässä lumessa. Lähdettiin autolle hyvillä mielin.Ei avaimia taskussa...ne on tippuneet hankeen!

Siellä mä sit kahlailin siinä samassa puuterilumessa, ja huusin niille suloisille koirille kurkku suorana, kun ne loikki ja pomppi ja sekoitti lunta niin, että jos se avain siinä olisi ollut niin ei olisi varmasti löytynyt. Itku kurkussa nielin tappioni, ja mietin miten hirveetä on raahustaa jäässä ja hikipäässä kahden ylikierroksilla käyvän bullterrierin kanssa ensin Successille, soittaa Kissikselle, hakea toiselta puolelta kaupunkia BUSSILLA kotiavain, kotoa auton vara-avain, mennä takaisin puistolle, ja mennä autoon ja sitten vasta kotiin. Wäääääää.

Laitoin kädet taskuun, kun niitä paleli. No, siellä se avain oli. TOISESSA TASKUSSA.

Just shoot me.
Annik!