lauantai 30. lokakuuta 2010

Wear it like a Crown

Mulla on ollut jotenkin jännä olo jo pitkän aikaa. Ja äsken, kun mä natustin tyytyväisenä neljättä satsumaa ja kuuntelin Rebekka Karijordia mä tajusin, et nyt on lauantai ja mä istun kotona ja vedän satsumaa. Mulla ei käynyt edes mielessä et vois lähteä ulos tai tehdä jotain. Päätin napottaa kotona ja syödä 5 satsumaa.

Eikä se haittaa mua yhtään.

Asioita ei pidä tehdä vaan sen takia, että niin kuuluisi tehdä tietyn ikäisenä, tai tietyssä elämäntilanteessa. Asioita pitää tehdä vain sillä perusteella, että haluaa, jos asia on sellainen että siihen voi itse vaikuttaa. Mulla on oikeastaan ollut päinvastainen asenne melkeinpä aina. Mä olen rakennellut päähäni tehtävlistoja siitä asti kun olin varmaan 3 vuotias. 7 vuotiaana mä muistan, että mä asetin tavoitteeksi olla pelkäämättä rokotuksia 13 vuotiaaksi mennessä. Onnistui. 13 vuotiaana mä päätin, että 15 vuotiaaksi mennessä mun pitää pussata ensimmäisen kerran, silleen oikeesti. Onnistui. Mutta mitä vanhemmaksi mä olen tullut, sitä vaikeampi niitä tavoitteita on toteuttaa...koska mitä vanhemmaksi tulee sitä vaativammaksi kaikki tulee, ja tavoitteet kasvaa.

Mitä ihmeen masokismia tämä tälläinen on? Missä vaiheessa mä olen todennut, että 3-vuotiaana keksitty toimintatapa on hei tosi jees myös aikuisena..jee! Joten, mä päätin lopettaa tälläisten tavoitteiden asettamisen. Sitäpaitsi nyt mä en enää pelkää rokotteita (kun vähän), ja mä olen pussaillutkin jo aika paljon niin jospa kaikki muu menis sit ihan omalla painollaan...? Jooko universumi, sovitaanks näin? Hyvä.

Eli mitä mä tässä yritän sopertaa on se, että olkaa ihmiset armollisia itsellenne. Älkää antako ulkoisten paineiden, tai sisäisten, hallita ihan kaikkea. Jättäkää vähän tilaa naurulle, pelleilylle, hiljaa istumiselle, tai niinkuin mun tapauksessa usean satsuman syömiselle yksin kotona lauantai iltana.

Annik!

5 kommenttia:

Kiiki kirjoitti...

aaawww ihana Annik <3 mä istun kans himassa ja syön satsumia! paitsi et äsken söin pizzan :D en jaksa lähtee minnekään ja toivon että paranen.

Nanna kirjoitti...

Ihana postaus Annik! <3

Viisaita sanoja, joiden mukaan toivoisi itsekin voivansa elää. Armollisuus itseään kohtaan voisi olla ihan jees.

Annik! kirjoitti...

Joskus mä olen vahingossa vähän viisas. Se johtuu varmaan satsumien suuresta C-vitamiinipitoisuudesta!

Vaikken uskonnollinen olekaan, niin armo on silti aika khuul juttu.

Annik!

Outi kirjoitti...

Taisin löytää juuri yhen uuden lemppariblogin :)

Annik! kirjoitti...

Ihanaa Outi! Rainbow Dash arvostaa kovasti. Mä toivon et me täytetään odotukset jatkossakin, kun me ei ihan aina osata...hehe

Annik!