Virhe!! Lälläslää virheeee!!

Kuva.

 Virheiden tekeminen on erittäin inhottavaa, eli toisinsanoen: perseestä.

Silloin, kun haluaa onnistua kaikkein eniten ja menee tekemään, vaikka pienenkin virheen, se ärsyttää niin paljon että tekisi mieli järsiä vähän omaa kättä ajankuluksi. Mulla oli tänään mun uuden työnkuvan ihka ensimmäinen työpäivä. Niinkun virallisesti. Ja mä tein virheen...eikös tämä nyt tarkoita vähintäänkin sitä, että mä en ikinä tule etenemään enää mihinkään? Oikeastaan voisin yhtä hyvin suoraan lyödä hanskat tiskiin, huutaa adios, ja alkaa asennoitua siihen, että kohta mä asun sillan alla. Eiks niin?

Kun mä tänään paasasin tästä yhdestä laskuvirheestä puhelimessa pahaa aavistamattomalle kaverille, ja kuulin tutut sanat: "SÄ OLET URPO!Lopeta idiootti. ", alkoi pikkuhiljaa tuntua, että ehkä, EHKÄ mä saatoin pikkiriikkisen ylireagoida taas.

Kun mut heitetään epämukavuusalueelle, eli täysin uuteen työnkuvaan, ihmissuhteeseen, tai ympäristöön, mä alan urpoilla. On ilmeisesti parempi odottaa koko ajan mokaavansa, ja olettaa mokaavansa kieli pitkällä, että voi sitten taas alkaa odottaa uutta mokaa, kun on ensin päässyt sanomaan et " Olin oikeessa, mokasin.". Hienoa, mieltä ylentävää ja ennen kaikkea erittäin järkevää.

Ei katsokaas pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Samalla voisin sanoa, että "se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa", "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla (mitä tää edes tarkottaa?) ".  Mä olen päättänyt alkaa AntiUrpoksi. Se mitä tämä suunnitelma pitää sisällään ei ihan vielä ole täysin valjennut mulle. Toivon kuitenkin, että valaistun pian.

Että lälläslää mulle vaan siihen asti! 

Annik!