Wear it like a Crown

Mulla on ollut jotenkin jännä olo jo pitkän aikaa. Ja äsken, kun mä natustin tyytyväisenä neljättä satsumaa ja kuuntelin Rebekka Karijordia mä tajusin, et nyt on lauantai ja mä istun kotona ja vedän satsumaa. Mulla ei käynyt edes mielessä et vois lähteä ulos tai tehdä jotain. Päätin napottaa kotona ja syödä 5 satsumaa.

Eikä se haittaa mua yhtään.

Asioita ei pidä tehdä vaan sen takia, että niin kuuluisi tehdä tietyn ikäisenä, tai tietyssä elämäntilanteessa. Asioita pitää tehdä vain sillä perusteella, että haluaa, jos asia on sellainen että siihen voi itse vaikuttaa. Mulla on oikeastaan ollut päinvastainen asenne melkeinpä aina. Mä olen rakennellut päähäni tehtävlistoja siitä asti kun olin varmaan 3 vuotias. 7 vuotiaana mä muistan, että mä asetin tavoitteeksi olla pelkäämättä rokotuksia 13 vuotiaaksi mennessä. Onnistui. 13 vuotiaana mä päätin, että 15 vuotiaaksi mennessä mun pitää pussata ensimmäisen kerran, silleen oikeesti. Onnistui. Mutta mitä vanhemmaksi mä olen tullut, sitä vaikeampi niitä tavoitteita on toteuttaa...koska mitä vanhemmaksi tulee sitä vaativammaksi kaikki tulee, ja tavoitteet kasvaa.

Mitä ihmeen masokismia tämä tälläinen on? Missä vaiheessa mä olen todennut, että 3-vuotiaana keksitty toimintatapa on hei tosi jees myös aikuisena..jee! Joten, mä päätin lopettaa tälläisten tavoitteiden asettamisen. Sitäpaitsi nyt mä en enää pelkää rokotteita (kun vähän), ja mä olen pussaillutkin jo aika paljon niin jospa kaikki muu menis sit ihan omalla painollaan...? Jooko universumi, sovitaanks näin? Hyvä.

Eli mitä mä tässä yritän sopertaa on se, että olkaa ihmiset armollisia itsellenne. Älkää antako ulkoisten paineiden, tai sisäisten, hallita ihan kaikkea. Jättäkää vähän tilaa naurulle, pelleilylle, hiljaa istumiselle, tai niinkuin mun tapauksessa usean satsuman syömiselle yksin kotona lauantai iltana.

Annik!

oho

 

Miten voi olla jo lokakuun loppu?? Ei voi olla. Siitäkin, kun sanoin, että kirjoitan seuraavalla viikolla on jo useampi viikko. Mä toistan itseäni, mutta on ollut niin kiire, että blogi on ehtinyt käydä välillä vaan hetkellisesti mielessä muodossa: -Pitäis...

Mut nyt on aika! Mä olen viimeisen kuukauden aikana muuttanut, tehnyt projektia, ja hankkinut uuden duunin. Sen lisäksi mä olen tuskaillut sisustustaidon katoamista (mulla on nykyään ihan karmea maku!), sitä ettei ole huonekaluja mihin tunkea kaikki tavarat ja sen lisäksi olen ollut suurimman osan aikaa yltäpäältä valkoisessa maalissa. Mä haluan pyhästi kiittää kaikkia ketkä ovat jollain lailla osallistuneet mun hulluuden hallintaan! Kiitos!

 

Sen lisäksi mä olen eronnut kirkosta, niinkuin montakymmentätuhattamuutakin. Siitä ei sen enempää kuin että, OLI JO AIKAKIN. 

 

Ihana Kiiki kävi meillä, ja muuttaa kohta Helsinkiin. Tyttöjen ilta taas vähän venähti aamun puolelle, mutta sanon siihenkin vaan että, OLI JO AIKAKIN.

 

Lokakuulta mä olen saanut lahjaksi ison kasan uusia ryppyjä kulmien kurtistelusta ja huolehtimisesta, mutta myös naaman vääntelystä ja nauramisesta. Rypyissä ei ole mitään vikaa niin kauan, kun niille on hyvä syy! Nyt mä toivon, että mun elämä lähtee uuteen nousukiitoon ja en kuole ja saa burn outtia jännittäessäni kaikkea mikä ei ole vielä edes alkanut! En mä saa, ainakaan toivottavasti.

Annik!

Tallinn girls!

Jep, kiirettä on pitänyt mutta pitihän sitä vähän käydä sikailemassakin. 22h risteily Tallinnaan piti huolen siitä, että aivoja tuli huljutettua alkoholissa sen verran, että ei tässä fiksuksi vielä tarvitse pelätä muuttuvansa.

Paljoa kerrottavaa ei ole kun matkustettiin alusta loppuun epäasiallisesti kännissä kuin käet. Yksi ensiavussa solmittu käsivarsi, lukemattomia mustelmia ja ruhjeita, Vicky Rostin nimmari kädessä, eläkeläisiä ja paljon muuta. Kivaa oli vaikka kuuleman mukaan lensin lavaltakin järkkäreiden pienellä avustuksella. Mustelmat kenties siitä, kuka tietää..
Kiitos Sirkku, Heidi ja T, oli super nastaa!

Ps. Tän postauksen aikana mun tietokone tilttas n. 20 kertaa ja vaati joka kerta välissä pitkän jäähdyttelytauon. Mulla on teille paljon kuvia joita tahdon näyttää, mutta jos tää jatkuu tätä rataa niin voi olla että tää rakkine lentää ikkunasta pihalle.

Peace, love & romance,
Success

Success/
Hattu - H&M
Mekko - H&M (Beibi muuten kommentoi tota mekkoa, että jos mä haluan erota ni voin sanoa sen ihan sanoillakin enkä ostaa noin kamalaa mekkoa sitä karkottamaan... Että silläilailla :D )
Raitapaita - Gina Tricot
Farkkuliivi - Cheap Monday farkkutakki, josta hihat revitty irti
Kello - LTC
Farkut - Cheap Monday
Maiharit - Dr Martens
Vihreä maiharitakki - H&M
Turkoosi pipo - Seppälä
Laukku - Second hand

Nii ja vielä.... Photoshootti tehty Janin kanssa ja tuloksia odotellessa. Yhden teaseri kuvan jo sainkin ja lupaavalta näyttää! Niin ja eksyin tänään taas neulan alle, kuvaa uudesta leimasta pian.

Kyllä tää tästä!

On niin hiljaista, että sirkat sirittää. Seli seli, mut nyt on vaan niin sairraaan kiire ja paljon tekemistä koko ajan. Jos ei töitä, niin sit pitää renoveerata ja järjestää tätä kämppää.

Ehkä Success palaa langoille kunnolla ennen mua, mutta mä lupaan ryhdistäytyä ensi viikolla. Lupaan käsi Trendillä.

Annik!

klo 7.02

Tämä on kuulemma minä. Success piirsi. Miespuolinen sika jolla on aina pissahätä...imartelevaa. :D

Nyt on sunnuntai. Klo on 7.02 aamulla ja mä olen hereillä. MITÄ!?
Mua ei nukuta, ei yhtään. Oikeesti heräsin jo vaille kuusi, mutta yritin väkisin vielä nukkua. Mun kämppä ja elämä on kuin räjähdyksen jäljiltä tällä hetkellä.

Mä menen tänään vielä duudiin, lähden huomenna Hollantiin, tulen sieltä tiistaina takaisin ja juoksen kentältä suoraan työhaastatteluun. Keskiviikkona olis taas duunia, ja illalla muutto. (jee!) + kaikkea muuta epämääräistä koko viikon ajan mihin pitäisi löytyä aikaa. Mut en mä valita! Pysyy ainakin homma mielenkiintoisena. :D

Mulla oli täällä eilen Success pakkausapuna, ja toinen S maalausapuna. Täällä nykyisessä kämpässä pitää nimittäin vähän remppailla, ennen kuin tästä kehtaa pyytää kunnon vuokraa. Mutta ajai, kun pelkkä listojen ja ovien maalaaminen muuttaa koko kämpän! Pakkaamisen jäljiltä mun rauhaa ja järjestystä huutavat aivot kärsii suunnattomasti tästä tavaranpaljoudesta, mutta pitää yrittää ajatella positiivisesti...kohta meillä on kaksio! Mulla on oikeasti 2 erillistä huonetta! Jännää.

Kävin eilen myös läpi mun vaate-ja kenkäkaappia ja löysin sieltä kasan kaikkea pois myytävää. Kivoja vaatteita mitä ei vaan koskaan tule enää pidettyä. Tämän lisäksi yksi laukku ja parit kengät. Yritän saada ne blogiin esittelyyn loppuviikosta, Huuto.netistä niitä voi sit ostaa.

Jahas, nyt kello on 7.12. Mitähän sitä keksis?

Kiitos P. kortista <3

Nii ja hei mullahan oli synttärit! Niinkuin varmaan maailman parhaimmasta Berliiniyllätyksestä arvasittekin! Voi, se oli ihanaa.
Olin mökillä ja katsoin postauksen kännykästä...näytöllä näkyi vaan MURU!, ja ajattelin heti et hei, mitähän Kiddo on keksinyt! Scrollasin alaspäin ja aloin ihmettelemään, et mitääää ei tässä nyt oo mitään järkeä, eihän Kiddo ole ikinä ollut pikku-poni. Ja sit se olin minä! MÄ pääsen Berliiniin!
Kiitos ihan älyttömän miljoonan paljon kaikille ketkä oli tohon osallisena...mä uskon et se matka tulee hyvinkin tarpeeseen tän syksyn jälkeen :D Sitä ennen pyörähdän taas Englannissa, mut ehkä mennään tammikuussa. Berliini varo...Rainbow Dash tulee!

Annik!

Nörtti goes punk

"Haluutko kattoa peilistä? Tollasia leikkauksia on ollut miesten hiusmuodissa just nyt. Mä aattelin, et ei sua haittaa jos leikkaan sulle miesten tukan."
Ei mua haittaakaan, tykkään kympillä! Kiitos Sirkku!

 

Peace, love & romance!

Success

Projekti

Uutta proggista pukkaa, kun saatiin vanha alta pois. Ehkä jo muutaman viikon päästä toteutettava pikkuprojekti vaatii vain pientä esivalmistelua netissä surffaten. Vanhoja taskukelloja on haussa, tässä muutama mistä tykkäsin.

Kuva

 Kuva

Kuva

Lauantaina suuntaan Vantaan puolelle kuvaussessioon valokuvaaja Jani Koskimäen linssin eteen ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Jotain kuvausideaa Janilla jo olikin, mutta katsotaan mikä on lopputulos. Janin taidoista mulla ei ole pienintäkään epäilystä, mutta miten käy ujon Successin kun se laitetaan kameran eteen? Voin luvata, että vähän kuumottelee jo nyt! Kasvoja ei luojan kiitos mitä ilmeisemmin ole tarkoitus kuvata, mutta ei tuo kameran edessä chillailu vieläkään kovin iisiltä tunnu.

Peace, love & romance!
Success