Lupauksia

Kevätvajarit elää ja voi hyvin. Helmikuulle on paljon odotuksia ja tuleva kuukausi kummittelee mun mielessä ristiriitaisesti sekä rentouttavana ja selkiyttävänä kuukautena, jona on kuitenkin paljon tavotteita ja asioita suoritettavana.

Kuva

Vajarihengessä päätin alkaa  meditoimaan joka aamu. Vartti pelkkää pään tyhjennystä ja sitten aamiaisen kimppuun. Jep. Aamiaisen. Ei ole muuten kuulunut mun tapoihin sitten lapsuuden. Silloin tällöin vapaa-aamuina saatan laittaa aamupalaa tai mennä ulos aamiaiselle, mutta että työaamuina? No way. Mun perusaamut on tähän asti koostuneet 30-60min torkuttamisesta, pikaisesta peseytymisestä, koiran ulkoilutuksesta ja lopulta sporassa/metrossa/bussissa meikkaamisesta. Nyt se ei enää käy. Huomenna suuntaan Ruohonjuureen ja haen sieltä tyrnimehua ja otan mehun nauttimisen päivittäiseksi rutiiniksi. Paitsi että se on jäätävän hyvää, luvataan tyrnin syöjille vaikka mitä suotuisia terveydellisiä etuuksia. Myös mustikat ja puolukat kelpaa aamuisin maustamattoman jogurtin kanssa ja iso vesilasillinen sitruunanmehulla höystettynä huolehtii paitsi nesteytyksestä myös kropan hyvinvoinnista.

Uimahallille en ole vielä päässyt parantuvan tatuoinnin takia, mutta ensi viikolla on sekin ohjelmassa. Koitan ottaa iisisti näiden mun lupausten kanssa, mutta suuruudenhulluna tekee mieli luvata vielä jotain. Usein se sitten kosahtaakin siihen, että haluan liikaa, en jaksa ja lopulta lyön hanskat tiskiin, mutta jos nyt silti vielä jotain?
Urheilua en uskalla  uintia enempää luvata kun aika on kortilla. Eli ehkä ruokapainotteinen lupaus? Pitäydyn erossa kaikista karkeista ja muista epäterveellisistä herkuista koko kuukauden. Kyllä, siinä on teille helmikuun lupaus. Tummaa suklaata ei sitten lasketa tähän, ettäs tiedätte. Raportoin aina välillä miten sujuu.

Kuva

Mutta tiiättekö mikä auttaa pitämään pään selvänä näiden tavotteiden kanssa. Lintujen katselu. Toki te nyt alleviivaatte sitä vajarit sanaa tosta kevätvajareista siellä, mutta se on ihan totta! Olen tuhlannut viime aikoina paljon aikaa netissä lintukuvien katseluun ja jotain noissa tirpoissa on, että ei paljon sipsipussit houkuttele vaan miettii pelkkiä siemeniä, marjoja ja mehuja. Henkistä tirppautumista tai jotain. Mut hyvä niin. Että tsirp tsirp vaan.

Kuva

Mikähän siinä on että joka kevät pitää uudistua ihan vimmalla? Sitten rupsahdetaan, luovutetaan ja nuupahdetaan ja sama taas seuraavana keväänä uudelleen. Perusnegis sanois, ettei kannata edes yrittää. Mä aion sen sijaan optimistisesti yrittää aina vaan uudelleen ja innostua samoista asioista joka kerta ihan kun nää ajatukset ois jotenkin uusia ja maata mullistavia. Materiapuolella jatkan jo viime kesänä Ruotsin reissun jälkeen jäänyttä teemaa pitäytyä pitkälti käytetyissä vaatteissa. Aina sitä jotain uuttakin tarttuu mukaan, mutta second handin, vintagen ja muun retaleen makuun päästyäni mua ei enää toi uutuusshoppailu ole niin kiinnostanut. Jatketaan samalla mallilla tai jalostetaan sitä lisää. Mut nyt eka tää uinti, meditaatio ja ruokailu kondikseen. Sit vähän lisähippeilyä.

Peace, love & romance!
Success

Vaiheessa

Peace, love & romance!
Success

Maanantai

Tänään laitan punaista huulipunaa, vaikka aion käydä vain koiran kanssa lenkillä. Kevätvajarit? Oh yes.

Kevätvajarit

Koska mun ja Annikin kalenterit sanoo, että on jo kevät, alkaa mulla taas kellon tarkasti viirata päästä.
Alan hamstrata tuoreita kasviksia, harkita joogaamista ja päivien aloittamista kukonlaulun aikaan.

Tänä vuonna kellonlyömä sattui mun keitto hetkeen. Nautin pitkästä aikaa miso-keittoa ja naps, mun alkoi tehdä mieli tuoreita vihanneksia ja kaikkea muuta terveellistä. Kävin kaupassa ja laitoin viisikymppisen haisemaan ituihin, avocadoihin, paprikoihin, sieniin ja gluteenittomaan riisipastaan.

Kuva

Aikaisempiin vuosiin verrattuna kevätvajarit on lähinnä aiheuttaneet konkreettisia muutoksia vain mun ruokatavoissa ja kaikki liikuntaan ja järkevään ajankäyttöön liittyvät ajatukset ovat jääneet ajatuksen tasolle.
Tänä vuonna voi olla toisin. Miksi? Koska mä olen jo muutaman vuoden kärsinyt kolmenkympinkriisistä ja mitä lähempänä nuo kamalat numerot on, sitä pahemmaksi tämä käy.

Kuva

Kaikki mut tuntevat tietää, että mä olen varaloltani "pulkan naru". Strategiset mitat pyörii jossakin 158cm / 43kg pintaan ja näin on ollut aina. Jo naperona huitelin kasvukäyrien alapuolella, alimittainen sintti siis.
Tähän asti siis suurempia kroppakriisejä ei ole perusrutinoita lukuunottamatta ollut. Nyt kuitenkin alkaa väistämättä ikä ja laiskat elämäntavat näkyä kropassa. Mä en ole teinimäisen timmi enää, musta on tullut laiha plösö. Lihakseton nahkakasa luiden päällä. Hyi. Haluan lihaksia. Mä haluan ola semmoinen superihminen, joka liikkuu, syö hyvin, herää aikaisin, on energinen ja luova. Nyt mä olen kaiken tuon vastakohta. Patalaiska, ranskalaisia ja bearnisekastiketta päivittäin syövä, tuntikausia torkuttava, väsynyt ja täysin ideaton lapamato.

Mun suunnitelmana onkin siis aloittaa teini-iän harrastus uudelleen. Haen uimahallikortin, ostan vähän välineitä ja pulikoin itseni jäntevämmäksi. Uskoisin että edes jotain on kilpauintitekniikasta vielä takaraivossa muistissa ja pääsen sillä hyvään alkuun. Tulevat tatuointiajat tietenkin rajoittaa uutta harrastusta hieman, mutta parantumisajat voin käyttää vaikka terveellisten ruokatapojen opetteluun ja jos oikein vinksahdan, yritän herätä aamulla aikaisemmin. Jälkimmäiseen en kyllä aseta minkäänsortin toiveita, ei tässä sentään vielä niin vanhoja olla.

Kuva

Peace, love & romance!
Success

Äh ja puh

Tänään ei onnistu mikään, kun ihan kaiken pitäisi onnistua.

Miljoona deadlinea puskee päälle vain siksi, että olin niin julkea että pidin eilen vapaapäivän. Ilokseni huomasin vielä tyrineeni yhden jutun oikein ruhtinaallisesti, minkä piti olla jo selvää kauraa eli valmis. No mutta hip hei, tälle päivälle onkin sitten triplasti hommaa.

Muutenkin tekisi mieli kitistä ihan kaikesta. Mä syytän tästä mun sosiaalisen elämän vajetta. Mä haluaisin kamalasti nähdä kaikkia, ja tehdä kaikkea mutta a) ei ole aikaa, tai b) en jaksa tehdä mitään, kun on sitä aikaa. Eilen istuttiin Successin kanssa meillä, ihan väkisin. Kumpikaan ei saanut oikein mitään sanottua, ja päät löi tyhjää. Vaikka mä miten pidän kaikista muutoksista mitä mun elämään on viime kuukausina tullut, niin aina kolikolla on se kääntöpuoli.

Onko sekään nyt ihan oikein, että jos mä saan jostain tosi kivaa aikaiseksi jollain elämän osa-alueella, niin sitten sosiaalinen elämä kusee ihan täysin?  Musta on hyvää vauhtia tulossa kärttyinen ja ärsyttävä työnarkomaani. Huomaan saavani pieniä sisäisiä raivareita joka kerta, kun joku muu ei voi nähdä mua juuri sillä sekunnilla, kun mulla olisi aikaa. Naurettavaa, ja säälittävää, ja kamalaa. Ei maailma ole ennenkään pyörinyt mun mukaan...vaikka mulla olisi, kuinka kiire tai paljon tekemistä se ei ole muiden syy. Vaikka mun elämä on muuttunut ajankäytöllisesti ja muutenkin hyvinkin radikaalisti, en mä voi olettaa, että muut mukautuvat siihen ja pomppaavat heti, kun mä hihkaisen että: Nyt on sekuntti aikaa, nähdään!

Pitäisi vaan jotenkin päästä tilanteen tasalle, tai mä huomaan olevani hyvin yksinäinen ja onneton. Apua?

Annik

Rillit huurussa?

Nyt on kuulkaas murut niin, että mä taidan olla vähän sokea. Uusi työ on tuonut tullessaan palavereja ja koulutuksia ja mä olen joutunut huomaamaan, että mä en aina näe fläppitaululle/screenille/jne. Eikä siinä, olisikin kyse siitä, että istun liian kaukana. Tarkistin kuitenkin takarivin kolleegalta, että näkeekö hän tekstit screeniltä ja kuulemma hyvin näki. Minä en.

Joten tästä tämä alkaa, vanhuus kera kremppojen. Tänään käytiin sitten Annik:n kanssa sovittelemassa jos jonkinlaisia prillejä ja ei se ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Yhdet löysin, mutta kun tarjous kerta lupaa toiset kaupan päälle, niin vielä olis toiset löydettävä. Ja näöntarkastuskin on vielä hoitamatta. En usko, että olen yhtä sokea kuin Annik, mutta jotkut kakkulat ne on munkin saatava.
Silmälasi-inspistä odotellessa..

 Kaikki kuvat

Peace, love & romance!
Success

Se sunnuntai, kun kaikki oli helppoa ja mukavaa

Kuva.

Tänään ei ole sunnuntaihaikeutta.
Mä olen vaan iloinen siitä, että mulla on tulppaaneita pöydällä, Tokoinlahti on jäässä ja koirat saa pinkoa siellä vapaana, telkusta tulee Frasieria ja teetä riittää. Nyt mä teen työt mitä mulla on tälle päivälle, ja illalla paistetaan lettuja. Mahtavaa. Mä aion pitää tuoreita kukkia pöydällä niin kauan, että kesä tulee, sit mulla on kesä pikkuisen koko ajan. :)

Viettäkää kaikki kiva sunnuntai!

Annik