Lupauksia

Kevätvajarit elää ja voi hyvin. Helmikuulle on paljon odotuksia ja tuleva kuukausi kummittelee mun mielessä ristiriitaisesti sekä rentouttavana ja selkiyttävänä kuukautena, jona on kuitenkin paljon tavotteita ja asioita suoritettavana.

Kuva

Vajarihengessä päätin alkaa  meditoimaan joka aamu. Vartti pelkkää pään tyhjennystä ja sitten aamiaisen kimppuun. Jep. Aamiaisen. Ei ole muuten kuulunut mun tapoihin sitten lapsuuden. Silloin tällöin vapaa-aamuina saatan laittaa aamupalaa tai mennä ulos aamiaiselle, mutta että työaamuina? No way. Mun perusaamut on tähän asti koostuneet 30-60min torkuttamisesta, pikaisesta peseytymisestä, koiran ulkoilutuksesta ja lopulta sporassa/metrossa/bussissa meikkaamisesta. Nyt se ei enää käy. Huomenna suuntaan Ruohonjuureen ja haen sieltä tyrnimehua ja otan mehun nauttimisen päivittäiseksi rutiiniksi. Paitsi että se on jäätävän hyvää, luvataan tyrnin syöjille vaikka mitä suotuisia terveydellisiä etuuksia. Myös mustikat ja puolukat kelpaa aamuisin maustamattoman jogurtin kanssa ja iso vesilasillinen sitruunanmehulla höystettynä huolehtii paitsi nesteytyksestä myös kropan hyvinvoinnista.

Uimahallille en ole vielä päässyt parantuvan tatuoinnin takia, mutta ensi viikolla on sekin ohjelmassa. Koitan ottaa iisisti näiden mun lupausten kanssa, mutta suuruudenhulluna tekee mieli luvata vielä jotain. Usein se sitten kosahtaakin siihen, että haluan liikaa, en jaksa ja lopulta lyön hanskat tiskiin, mutta jos nyt silti vielä jotain?
Urheilua en uskalla  uintia enempää luvata kun aika on kortilla. Eli ehkä ruokapainotteinen lupaus? Pitäydyn erossa kaikista karkeista ja muista epäterveellisistä herkuista koko kuukauden. Kyllä, siinä on teille helmikuun lupaus. Tummaa suklaata ei sitten lasketa tähän, ettäs tiedätte. Raportoin aina välillä miten sujuu.

Kuva

Mutta tiiättekö mikä auttaa pitämään pään selvänä näiden tavotteiden kanssa. Lintujen katselu. Toki te nyt alleviivaatte sitä vajarit sanaa tosta kevätvajareista siellä, mutta se on ihan totta! Olen tuhlannut viime aikoina paljon aikaa netissä lintukuvien katseluun ja jotain noissa tirpoissa on, että ei paljon sipsipussit houkuttele vaan miettii pelkkiä siemeniä, marjoja ja mehuja. Henkistä tirppautumista tai jotain. Mut hyvä niin. Että tsirp tsirp vaan.

Kuva

Mikähän siinä on että joka kevät pitää uudistua ihan vimmalla? Sitten rupsahdetaan, luovutetaan ja nuupahdetaan ja sama taas seuraavana keväänä uudelleen. Perusnegis sanois, ettei kannata edes yrittää. Mä aion sen sijaan optimistisesti yrittää aina vaan uudelleen ja innostua samoista asioista joka kerta ihan kun nää ajatukset ois jotenkin uusia ja maata mullistavia. Materiapuolella jatkan jo viime kesänä Ruotsin reissun jälkeen jäänyttä teemaa pitäytyä pitkälti käytetyissä vaatteissa. Aina sitä jotain uuttakin tarttuu mukaan, mutta second handin, vintagen ja muun retaleen makuun päästyäni mua ei enää toi uutuusshoppailu ole niin kiinnostanut. Jatketaan samalla mallilla tai jalostetaan sitä lisää. Mut nyt eka tää uinti, meditaatio ja ruokailu kondikseen. Sit vähän lisähippeilyä.

Peace, love & romance!
Success