Nyt on kuulkaas murut niin, että mä taidan olla vähän sokea. Uusi työ on tuonut tullessaan palavereja ja koulutuksia ja mä olen joutunut huomaamaan, että mä en aina näe fläppitaululle/screenille/jne. Eikä siinä, olisikin kyse siitä, että istun liian kaukana. Tarkistin kuitenkin takarivin kolleegalta, että näkeekö hän tekstit screeniltä ja kuulemma hyvin näki. Minä en.
Joten tästä tämä alkaa, vanhuus kera kremppojen. Tänään käytiin sitten Annik:n kanssa sovittelemassa jos jonkinlaisia prillejä ja ei se ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Yhdet löysin, mutta kun tarjous kerta lupaa toiset kaupan päälle, niin vielä olis toiset löydettävä. Ja näöntarkastuskin on vielä hoitamatta. En usko, että olen yhtä sokea kuin Annik, mutta jotkut kakkulat ne on munkin saatava.
Silmälasi-inspistä odotellessa..
Peace, love & romance!
Success
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti