Alan hamstrata tuoreita kasviksia, harkita joogaamista ja päivien aloittamista kukonlaulun aikaan.
Tänä vuonna kellonlyömä sattui mun keitto hetkeen. Nautin pitkästä aikaa miso-keittoa ja naps, mun alkoi tehdä mieli tuoreita vihanneksia ja kaikkea muuta terveellistä. Kävin kaupassa ja laitoin viisikymppisen haisemaan ituihin, avocadoihin, paprikoihin, sieniin ja gluteenittomaan riisipastaan.
 |
| Kuva |
Tänä vuonna voi olla toisin. Miksi? Koska mä olen jo muutaman vuoden kärsinyt kolmenkympinkriisistä ja mitä lähempänä nuo kamalat numerot on, sitä pahemmaksi tämä käy.
 |
| Kuva |
Kaikki mut tuntevat tietää, että mä olen varaloltani "pulkan naru". Strategiset mitat pyörii jossakin 158cm / 43kg pintaan ja näin on ollut aina. Jo naperona huitelin kasvukäyrien alapuolella, alimittainen sintti siis.
Tähän asti siis suurempia kroppakriisejä ei ole perusrutinoita lukuunottamatta ollut. Nyt kuitenkin alkaa väistämättä ikä ja laiskat elämäntavat näkyä kropassa. Mä en ole teinimäisen timmi enää, musta on tullut laiha plösö. Lihakseton nahkakasa luiden päällä. Hyi. Haluan lihaksia. Mä haluan ola semmoinen superihminen, joka liikkuu, syö hyvin, herää aikaisin, on energinen ja luova. Nyt mä olen kaiken tuon vastakohta. Patalaiska, ranskalaisia ja bearnisekastiketta päivittäin syövä, tuntikausia torkuttava, väsynyt ja täysin ideaton lapamato.
Mun suunnitelmana onkin siis aloittaa teini-iän harrastus uudelleen. Haen uimahallikortin, ostan vähän välineitä ja pulikoin itseni jäntevämmäksi. Uskoisin että edes jotain on kilpauintitekniikasta vielä takaraivossa muistissa ja pääsen sillä hyvään alkuun. Tulevat tatuointiajat tietenkin rajoittaa uutta harrastusta hieman, mutta parantumisajat voin käyttää vaikka terveellisten ruokatapojen opetteluun ja jos oikein vinksahdan, yritän herätä aamulla aikaisemmin. Jälkimmäiseen en kyllä aseta minkäänsortin toiveita, ei tässä sentään vielä niin vanhoja olla.
 |
| Kuva |
Success
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti