Onko teille tuttu käsite, sunnuntaihaikeus?
Mä olen ollut tämän olotilan orja jo monta vuotta. Sunnuntaihaikeuden syntyyn vaikuttaa monia tekijöitä, mutta eniten siihen tuntuu vaikuttavan: a) että edellisenä iltana/yönä on nauranut paljon, b) edellisenä iltana/yönä on nauttinut monta mojitoa ja cosmopolitania, ehkä myös punaviiniä ja c) se että on sunnuntai.
Sunnuntaiheikeus on selittämätön kaipauksen tunne. Kaipaa jotain, suree jonkin asian loppumista tai poissaoloa...on selittämöttämistä ei konkreettisista syistä vaan älyttömän haikea mieli. Ihan kuin tietäisi, että pitää jättää koko oma elämä taakse, tai luopua jostan itselleen todella tärkeästä, vaikka oikeasti mitään sellaista ei olisi tapahtumassa.
Mä olen yrittänyt jo parin vuoden ajan sunnuntaihaikeuden iskiessä miettiä, että mistä se oikein tulee? Olenko mä nauranut viikon kiintiön täyteen edellisenä iltana, että sunnuntaille ei jää enää yhtään? Nyt on aika olla haikea. Pelkästä alkoholistakaan tämä ei voi johtua, koska tämä tunne ei tule kuin silloin kun on sunnuntai. Vaikka mä vahingossa olisin ulkona sanotaan vaikka joku tiistai, niin ei mulle koskaan mitään haikeutta keskiviikkona tule. Kyseessä on siis vain sunnuntaille keskittynyt ilmiö.
Outoa.
Annik!
1 kommentti:
Mulla on myös tuo oireyhtymä.
Rips
Lähetä kommentti