Tän päiväiseen haastatteluun ajattelin valmistautua siis vähän etukäteen, miettimällä mitä haluan itsestäni kertoa, mitä tarjolla olevasta paikasta kysyä ja millaisia uusia käytännön juttuja mahdollinen uusi työ toisi mukanaan. Tietenkin haluan myös näyttää edustavalta ja matka kohti uskottavamman työnhakijan roolia alkoi eilen illalla. Tyvikasvu oli villiintynyt, joten se piti saada vaalennettua piiloon. Väripurkki käteen ja tutut manööverit käyttöön.
Sininen vaahto vähän epäilytti, mutta mikä voisi mennä pieleen. Tämähän on vain vaalennus. Paitsi.
Nyt se on sininen. Eikä vain sininen, vaan tyvestä tuli kusenkeltainen! Haettavassa työssä kansainvälisyys on melko toissijainen hyve ja se on sääli, sillä sinivalkoinen tukkani on selvästi vähän Ruotsiin päin kalleellan keltaisine tyvineen. Voi itku.
Jos joku tästä haluaa jotain oppia, niin voin kertoa että paketissa lukeva "kirkas tuhkan vaalea kulta" on juurikin niin ristiriitainen ja kyseenalainen ilmaus kuin se aluksi kuulostikin, luottakaa siis intuitioon. Säästäminenkään ei kannata. Tällainen on lopputulos jos säästää ja ostaa lopettavan elintarvikemyymälän poistosta sen viimeisen vaalennusaineen -50% alennuksella. Logiikka tämänkin aivopierun kohdalla meni jotakuinkin näin "vaaleahan on vain vaalea, vaikka en ole tätä väriä saati sävyä ennen kokeillut niin eihän se nyt voi mennä kamalasti vikaan!". Fail!
Annik! totesi äsken avaimia hakiessaan, että ei se ole niin paha. On se, enää vain pitää miettiä miten sen naamioi. Uutta väriä en enää ehdi hakea ja suoraan sanoen en edes jaksa. Ehkä kiharran tuota sinivalkoista osaa sen verran, että se on epäselvempi tuhero tossa otsalla eikä värien loisto osu silmään samallalailla kuin suorassa tukassa. Vaatteet vielä siististi niin ehkä tästä selvitään.
Ulkoisen habituksen lisäksi sillä, mitä mä suustani haastattelussa päästän, on valtava merkitys. Tein pienen puhelukierroksen saadakseni apuja luonteeni plussien ja miinusten listaukseen.
Todettiin, että mun hyveisiin kuuluu mm. nämä seikat:
- Rauhallisuus - en hermostu vaikessakaan tilanteissa (paitsi ehkä pääni sisällä).
- Luovuus. Siitä on apua niin monella saralla esimiestehtävissä, että niitä ei viitsi alkaa tähän edes listaamaan.
- Hyvä sopeutumiskyky.
- Järjestelmällisyys ja asioiden muuttaminen ns. helposti pureskeltavaan muotoon jos niin on tarvis.
- Otan vastuuta, mutta osaan ja uskallan jakaa vastuuta myös muille.
Huonoista puolista esille tuli mm seuraavia:
- Osaan olla jämäkkä, mutta se puoli vaatii silti vielä kehittämistä. Kuten exsä sanoi, mun pitää opetella vicious bitch -asenne.
- Kaupallisen alan koulutuksen puute.
- Olen ns. ylivisuaalinen enkä helposti taivu kompromisseihin visuaalista ilmettä koskevissa päätöksissä.
(- Saatan ilmestyä töihin paljain varpain, tukka ajeltuna ja olla kaikin puolin holtiton. Tätä en aio kyllä kertoa, jos huonoja puoliani kysytään.)
Hyvä juttu lienee se, että miinuslista on pluslistaa lyhyempi, mutta kuitenkin esittelykelpoinen sekin. Nyt pitää kaivaa vielä Spotifystä tsemppaavia biisejä ja huolehtia että olen ajoissa. Tsemp tsemp!
Peace, love & romance!
Success
2 kommenttia:
Tukkamadness. Tiedän. Mulla vaan ei väri ole pissinyt, mutta "ihan vähän tästä ohennan, hups, tuli kolo" - juttuja senkin edestä. Kerran oli pakko ajaa pää kaljuksi lupaavan kasvatusurakan keskivaiheilla ja aloittaa alusta.
Mut jees, en enää toivota onnea haastatteluun, mut duunin saamisen sit kylläkin. Hyvät tyypit löytää hyvät paikat. Haluan uskoa tuohon tälleen oman elämän kaamosaikana.
Joo mulla on käyny noita samoja "hups, tuli kolo" -äksidenttejä, niin omaan, kuin Annik!n päähänkin. Ehkä useemmin A:n... :D
Ja kiitos, katotaan mitä käy, tällä viikolla saan tietää. Mä epäilen että juttu kosahtaa yhteen tiettyyn hommaan, mutta ei hätää, tää oli onneks se mun B-suunnitelma. Eli jos ei natsaa ni takas A-suunnitelman kimppuun!
Lähetä kommentti