Karvan verran kauniimpaa

 

 

Mun takkirutina on loppunut. Löysin UFFilta kelpo takin, semmoisen ruskean keinokarvareuhkan. Tosin en ihan sattumalta, sillä menin sitä sinne varta vasten etsimään. Sain Facehunteria lukiessa inspiraation, että keinokarvatakki sen olla pitää. Syytä inspiraatioon en osaa sanoa, koska kirjassa ei ollut yhtään semmoista takkia mikä olisi tämän inspiksen voinut aiheuttaa. Mutta niinhän siinä usein käy kun katselee luovia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Omissa pikku aivoissa alkaa suhisemaan ja joskus sieltä jopa kaiken suhinan tuloksena pullahtaa pienen pieni ajatus, aivan kuten nytkin.

Aivan varauksettoman innostunutta vastaanottoa mun uusi hankintani ei kuitenkaan ole saanut osakseen. Kiddo ilmoitti heti, että nähdään sitten ensi kerran keväällä ja Kakka Kepponen luuli mun karvahihaa leluksi. Mutta, mua ei lannisteta! Itse olen puuhkaani varsin ihastunut ja mua hykerryttää suunnattomasti ajatus siitä, että mun keinokarvareuhkani on sata kertaa paremman näköinen, kuin ne nyljetyistä eläimistä tehdyt turkikset. Pthyi.

Sopii muuten erinomaisesti mun sähkönsinisten Dr. Martensien kanssa ja on muutenkin mitä oivallisin riepu erilaisiin tyylien yhdistelyjuttuihin. Jes jes! Kuvaa mulla ei valitettavasti ole, koska en itse kunnollista saa aikaiseksi ja täällä ei ole nyt ketään kuvaa mulle ottamaassa. Mutta tässä pieni inspiskuvapläjäys.

Ja loppuun pieni muistutus oikeista turkiksista haaveileville. Hävetkää.

Kaikki kuvat