Mistä tämä tuli mieleen? Katselin viime kesän kuvasaldoa Successin kesä albumista Facebookissa. Toiset näyttää Heidi Klumilta ja toiset..no, Paavo Väyryseltä.
Kattokaa vaikka:
Tämä ei oikeastaan liity tuohon Paavo Väyrys juttuun mitenkään muuten, kuin siten, että tästä tuli mieleen mun viimeaikoina lisääntynyt itsekriittisyys. Mun uusi duuni pitää mut kaiken aikaa varpaillaan ja mun suorituskyvyn ylärajoilla. Siitä johtuen moni muu asia on jäänyt vähemmälle huomiolle, kuten liikkuminen ja oikein syöminen. Paasasinkin tästä pitkät pätkät tänään S:lle puhelimessa, kuunnellesani samalla avautumista toisesta päästä siitä miten purkinavaajan siirtämistä likaiselta lautaselta toiselle, ei varsinaisesti vielä lasketa siivoamiseksi.
Mikä siinä on, että painon vaihtelut vaikuttavat niin voimakkaasti siihen miten paljon itsestään pitää muidenkin ominaisuuksien kannalta? Tälläisestä pitäisi oppia pois. Se ei tietenkään tarkoita, että sen jälkeen vedetään elämä risaseksi ja voi paisua ihan rauhassa niin suureksi kuin haluaa. Tähän pitäisi löytyä joku tasapaino...se, että vaaka näyttää joskus muutaman kilon enemmän, kuin normaalisti ei ole maailmanloppu. Se voi toki olla se alku...ei, ei se ole edes sitä. Se on vaan päässä tapahtuva epäjärkevä eli typerä, mielleyhtymä. 1kg lisää painoa ei vähennä samassa suhteessa kenenkään paremmuutta missään asiassa. Näin minä päätän. Ja päätän myös tehdä tälle asialle jotain, enkä vaan valittaa siitä.
Annik!
Loppuun vähän Emmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti