Tee aina vähän enemmän kuin on pakko

...ton mukaan mä olen tähän asti elänyt, ja se on aina kannattanut. Miettikää nyt vaikka töissä, jos siellä on 3 tyyppiä töissä: 1. Tekee työnsä hyvin ja joskus voi jäädä vähän pidemmäksi aikaa, mutta on tosi tarkka ettei tee kuitenkaan ylitöitä. 2. Siellä on tyyppi jokaa tulee tasan silloin, kun työaika alkaa, ja lähtee myös tasan silloin kun se loppuu, on hommat kesken tai ei. 3. Siellä on sellainen tyyppi joka joustaa tarvittaessa, ja pyrkii tekemään kaiken muutenkin mahdollisimman hyvin ja nipottamatta - myös oman aikansa kustannuksella.

Kenelle sä antaisit ylennyksen, tai lisää vastuuta? Nimenomaan.

Kuva.

Pitää tietysti olla sen verran tilannetajua, että huomaa onko siitä ylimääräisen tekemisestä jossain vaiheessa jotain hyötyä. Se on tietysti tyhmää jos vaan koko ajan riistetään, mutta kiitosta ei heru. Silloin kannattaa lopettaa se homma ja kokeilla jotain muuta, koska kaikki ansaitsevat kunnioitusta jos hoitavat hommansa hyvin.

Monesti asiassa kuin asiassa, vaaditaan kovaan ääneen, mutta ei pysähdytä miettimään sitä mitä itse antaa, tai antaako mitään. Itseen kohdistuvat vääryydet ovat niitä kaikkein suurimpia; helposti unohtuu se, millä lailla itse käyttäytyy tai kohtelee muita. Tee aina vähän enemmän kuin on pakko, pätee ihan yhtälailla ihmissuhteisiin, kuin esim. työasioihin. Tai oikeastaan varsinkin niihin, kaikilla ei kuitenkaan ole sen suurempia ura haaveita, mutta uskoisin, että kaikille läheiset ihmissuhteet on tärkeitä.

Kokeilkaa vaikka: olkaa viikon ajan huomaavaisempia, kertokaa miltä tuntuu, tehkää palveluksia ilman tarvetta vastapalvelukselle, ja mä väitän, että teitä kunnioitetaan ja teistä pidetään ainakin puolet enemmän sen jälkeen. Ei ole olemassa mitään syytä olla olematta huomaavainen ja mukava niille kenestä välittää. Pienillä jutuilla, ja varsinkin pidemmällä aikavälillä,  kaikki mitä tekee ikään kuin ekstrana kaiken muun lisäksi ihan missä vaan, tulee varmasti takaisin moninkertaisena positiivisuutena.

Joskus mun usko on horjunut tähän filosofiaan, kun vaikka kuinka yrittää, tulee vaan märkää rättiä naamaan, ja joskus tuntuu hyväksikäytetyltä, mutta loppujen lopuksi kaikki on aina mennyt hyvin. Mä aloin pohtimaan tätä tänään, kun sain duunissa ensimmäisen oikean tunnustuksen hyvästä työstä. Mä olen nyt pari kuukautta tehnyt n. 60h työviikkoja, ilman mitään tietoa mahdollisesta korvauksesta, enkä välttämättä ole sitä odottanutkaan. Mutta tänään mä sain puhelun missä kiitettiin sitä kuinka hyvin mä olen työni tehnyt, ja siitä hyvästä sain bonuksen. Ihan täysin yllättäen ja pyytämättä. Muissa jutuissa bonukset tulee sitten muussa muodossa, mutta kaikki bonukset on saamisen arvoisia.

Annik suosittelee: tehkää aina pikkuisen enemmän kuin on pakko.
Trust me it works!

Annik