sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Nihilisti Annik in the making

Tänään oli kirppis päivä! Valtsussa oli jotenkin hiljainen päivä tänään, niin kauppa ei käynyt ihan niinkuin oltaisiin haluttu. Paljon saatiin kyllä myytyä, ja mä olen kohdannut ensimmäisen kerran elämässäni ongelman, että mulla on liikaa säilytystilaa eikä liian vähän. Parempi näin päin!

Meillä oli S:n kanssa kivaa niin kauan, kun juustonaksuja riitti. Sitten alkoi armoton kauppaaminen alle 50c hintaan. Mä itkin kuivia kyyneleitä joidenkin vaatekappaleiden kohdalla, kun niistä oli pakko luopua, mutta minkäs teet kun on tälläisessä kasvuiässä, ettei vaatteet mahdu päälle.





Mutta, tästä se alkaa. Nihilismi. (Nihilismi (lat. nihil, ei mitään) on vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävä ajatussuunta.) Mä olen malliesimerkki nuoresta naisesta, tai tytöstä, joka kuluttaa kaiken rahan mitä saa. Mä olen hankkiutunut ihan aikuisten oikeaan luottokorttivelka kierteeseen, jopa kahden kortin verran, ja sen lisäksi mulla on maksettavana yksi kulutusluotto ja asuntovelka. Jotenkin mä olen tähän asti saanut itselleni selitettyä, että hei ei se haittaa, kerranhan täällä vaan eletään! Mutta nyt, kun palkka nousi, mutta elintaso ei, mä jotenkin heräsin: eihän tämä nyt näin voi mennä! Ihan itse olen itseni tähän suohon survonut, ja ihan itse saan sieltä myös nousta.

Joten, mä aion alkaa omalla kohdallani vastustaa kulutushysteriaa. Mä yritän päästä pois halparättiketjujen rekkien vetovoimasta, ja alkaa ostaa hienoja mutta järkeviä asioita VASTA SITTEN, kun minulla on niihin varaa. Totuushan on, että mulla on ihan sikana vaatteita. Ja ne vaatteet on kivoja, vaikka mä olisin käyttänyt niitä jo 2 kertaa peräkkäin. Samalla mä yritän saada maksettua kaikki luottokorttivelat pois, niitä on useampi tonni joten siihen menee hetki, ja alkaa säästää sieltä mistä pystyn. Mä olen lukenut muutaman päivän blogia Himoshoppaajan krapula, ja yritän muutenkin motivoida itseni tähän mahdollisimman hyvin. Mä olen aivan varma, että tulee heikkoja hetkiä ja sortumisia, mutta sitten pitää vaan pyrkiä takaisin raiteilleen.

Eihän tämä varmasti kivaa tule olemaan, mutta tämä on hinta mitä pitää maksaa tulevasta mielenrauhasta. Vaikka mä miten olen sille aiemmin naureskellut, niin ei niitä hienoja vaatteita voi syödä jos rahat loppuu - kun ei niitä oikeesti voi. Mä aion silti tehdä kaikkea kivaa, ja elää muuten ihan normaalisti - en vaan heitä rahaa ikkunasta kaivoon.

Annik

Ei kommentteja: