isojapieniäasioita

Mun pitäis olla jo menossa töihin, mut jumituin lukemaan Elokuun Trendiä, kun en aiemmin ole jostain syystä ehtinyt. Ja miks mä jumituin on Trendin kannessa nidoksen takana oleva "mietelause". Lehti nökötti pinkassa muiden kanssa pöydällä ja mun silmään osui pienellä fontilla oleva teksti:" Vähän on paljon, hidas on paljon, mieto on paljon."

Ääni päässä kiljahti heti, että ei voi olla! Mutta, aloin miettiä, että itseasiassa kaikki pieni ja hidas on tosiaan kaikkein eniten. Joo, tottakai rakastan myös isoja asioita...isoja keikkoja, isoja tunteita, isoja koruja jne. Mutta, loppujenlopuksi mut tekee onnelliseksi kaikki pienetsuuret jutut. Kiva tekstiviesti, yksi sana, joku väri. Kesäisin ikkunalaudalla istuminen rööki huulessa (varsinkin nyt kun en enää saa polttaa) kuunnellen musiikkia. Mä en tarvitse mitään muuta, kuin tupakan, musiikin, lämpimän kesäyön joka puskee sisälle avoimista ikkunoista, ja omat ajatukset. Monta kertaa mä olen istunut Helsingin kattojen yllä ja toivonut, että biisi tai tupakka ei loppuisi koskaan.
Jatkossa mun pitää korvata rööki vaikka teekupilla, mikä itseasiassa syksyn lähestyessä tuntuukin oikein hyvältä idealta.

Yrittäessäni etsiä kannen teksti lainausta lehden sisäpuolelta pysähdyin lukemaan olettamuksia...
Olettamus 1 : Pitäisi toteuttaa itseään ja saada paljon aikaan.
"Yksityiselämässä pitäisi ehtiä seurustella ja kokeilla yhteensopivuuttaan erilaisten ihmisten kanssa, jotta kariutuneista suhteistaan voisi oppia. Tietysti pitää myös ehtiä juhlia, koska tietenkin pitää murehtia sitäkin, jos bailausvaihe jää epänormaalin lyhyeksi."

" Ensin kuuluisi opiskella, sitten valmistua, saada hyvä työ, päättää että on sittenkin vielä viimeisen irtioton paikka, pitää sapattivuosi ja lähteä maailmanympärysmatkalle, palata takaisin ja joko solahtaa sujuvasti uran tekoon tai opiskella itselleen uusi ammatti, nyt siltä intohimoalalta. Ja kaikki tämä tapahtuu siis vain ammattirintamalla."

Nämä on niitä suuria asioita. Näita suuria asioita mä olen hyvin tietoisesti vältellyt monta vuotta eikä loppua näy. Mä en ole koskaan seurustellut, mä olen ollut välivuosiduunissa_nyt_5 vuotta (joskin edennyt siellä ihan kivasti), mä en edes tiedä mikä mun intohimoala on, enkä mä ole vielä opiskellut yhtäkään ammattia saati sitten, että suunnittelisin jo toista tutkintoa. *sydäri sydäri*
Älkää käsittäkö väärin, mulla on kyllä ollut hyvä ja oikein tapahtumarikas elämä, mutta jos puhutaan "oikeista" asioista mitkä vie eteenpäin...I nou nada.

Trendin juttua eteenpäin lukiessani odotin koko ajan, että paljastuu joku suuri ratkaisu, ja mä saan synninpäästön. Mutta, eipä sitä tullut..kun ei sellaista ole.
Totuus on tämä:

" Meillä, terapiasukupolvella, on koko ajan stetoskooppi omalla rinnalla. Kaiken aikaa heristetään kuuloa, että mitähän minä nyt haluan ja miltähän minusta tuntuu. 2000-luvulla puhki kulutettu fraasi, että pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Juuri siinä onkin sukupolvemme sudenkuoppa: olemme niin keskittyneitä kuuntelemaan omia halujamme, että annamme niille liian helposti liian suuren merkityksen."

Mitä mun pitäisi sitten tehdä? Ei kuunnella halujani? Mikä on liikaa, ja mikä liian vähän? A-pu-va. Mun ignooraus linja kuulostaa taas oikein mukavalta. Ja Trendin pari ratkaisuakin kuulostaa oikein hyviltä:

Ratkaisu 1: Jos et ole varma intohimostasi, sekin on jo paljon, että on mukavat työkaveri ja nasta pomo.
No, mulla on parhaat työkaveri ja mä olen itse pomo.

Ratkaisu 2: Vedä henkeä ja lakkaa hyperventiloimasta. Yksi ihminen ehtii harvoin saada aikaan kaikkea. Itseään ei kannata verrata ääritapauksiin.
Tän mä allekirjoitan. (Mutta hyperventiloin silti ihan vähän.)

Pitää mun vähän muistutella itseäni, että olen mä tehnyt paljon. Suurimman osan valinnoista olen tehnyt rohkeasti normeista poiketen. Mulla on myös suuria suunnitelmia. Kaikki ei välttämättä ole edes toteuttamiskelpoisia, mutta ne on mun suunnitelmia. Se, etten mä ole vielä tehnyt ihan kaikkea haluamaani tähän mennessä ei tarkoita sitä ettenkö mä tulisi niitä tekemään. Suuri osa asioista on kuitenkin musta itsestäni kiinni. Eli, nyt seis panikoimiselle, leuka pystyyn ja ovesta ulos. Vanha kansa on ollut viisas sanoessaan: "Asioilla on tapan järjestyä." Tämä olkoon mun ohjenuora tästä(kin) eteenpäin.

Annik!

Trendin "Kasvukipuja" artikkeli löytyy Elokuun numerosta sivulta 32. Toimittanut: Hanna Tohtua
Kursivoidut kohdat lainauksia suoraan tekstistä.