Mä kieltäydyn dissaamasta kesää. En, vaikka se pohjustaisi positiivisempaa mielikuvaa talvesta ja loppusyksystä. Mä keskityn niihin sitten erikseen kun niiden aika koittaa. Nyt mä haluan vielä istua puolialasti ikkunalaudalla fiilistelemässä musiikkia ja pussailla ulkona ilman paleltumia. Tai piipahtaa koulukaverin synttäreillä puistossa.
Jos Annik! haluaa syksyä, niin sitä se kyllä tänään sai! Pieni kaatosade onkin paikallaan viilentelemään tytön tunteita Love Actually -leffan jäljiltä. Vois ehkä mennä itsekin hetkeks seisomaan tonne pihalle.
Peace, love & romance!
Success
*Annik! edit* On onni olla luonnonkaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti